Moonsorrow

Instrumental 专辑:Tämä Ikuinen Talvi 歌手:Moonsorrow 歌曲:Kuun Suru

JÄÄSTÄ SYNTYNYT Auringon kuoleman syntyäkseen Uusi maailma tarvitsee Vain pisaran vettä kylmyyteen Käsillä juoksemaan ihmisten VARJOJEN VIRTA Hiljainen järvi kauas kantaa Säveltä maiseman pysähtyneen Lehtikään ei katseen alla liiku Kylmyys yksin ui p

vina, vegsvinn, thjodnuma rivers born of hvergelmir bjöll, strön, ylgr, leiptr born of the great valhall all of them flow in the lands of midgardr last they go deep flow down into hel under the left root of yggdrasil lies the place for the old and th

"Kuolee karja, kuolee suku, samaten itse kuolet; vaan nimi ei koskaan kuole, hältä ken on hyvän saanut. Kuolee karja, kuolee suku, samaten itse kuolet; yhden tiedän mik' ei kuole: manalle menneen maine." (H'vam'l) Jo luku viimeinen saa, surmansa

Katson pohjaan joen sulaneen | Vesi taittaa valon himmenneen | Katson itseeni, katson sairauteen | Itseni kaikesta vapautan | Niin kylmä maa jolla makaan | Tunnen sen liikkeen jokaisen | Yhteen hetkeen mahtuu elämä | Ajatukset virtaavat veden matkass

Nuo valkoiset kentät tätä maata hallitsevat Jään välkehtiessä hiljaa itkevät Kaiken kuolevaisen ajat muistavat Halki pohjoisen kirkas taivas siintää Metsän huuruun saattaa kylmällä sateellaan Tähdet taakseen kätkee, meren tuleen sytyttää Ukkosellaan

Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee Viima täynnä vimmaa viiltää läpi käsien Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa Mistä voimme täällä elää? Mistä löydämme tien eteenpäin? Kylmenee ilma vaikka päivä pitenee Ei metsä säältä suojaa anna H

Katkennut terä kädessäni, verivana rinnallani. Vain tyhjä huotra maahan tallattuna seuraa kun lähden taas. On vihollinen kaadettu, voittamaton voitettu. Veistettyä lihaani pelko jäytää. Tuo viima hyytävä nimeäni kuljettaa. Punainen veri piirtää merki

Kun toinen salama maahan löi hän tointui unestaan. Tahtoi hän kokea voimiaan, ne liian heikoiks' osoittain. Aikuistua saanut vielä ei, ei hallita ukkosta. Oli pojan ensin nöyrryttävä, opittava jumalain mahti. Nyt tunteensa sai, tarttui salamaan, halk

Tääl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat, Muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut. Ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat, He, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa. He valloittivat, ryöstelivät kunniaksensa Ja etenivät voittoisasti perääntymät

Matkan Lopussa(AT THE JOURNEY'S END) - Moonsorrow Painavi mieleni(O' my weighing mind) kuin kaikki maa.(like all the earth.) Vaipuu jo eloni(My life fading) sammalten taa.(behind the moss.) Ikihonkain siimekseen(In the shelter of these primal trees)

Kuule kuinka tuulen tytär Laulaa kaunista lauluaan. Kuinka henkäyksensä Lumpeita hiljaa liikuttaa. Syvään vihreään silmien noiden Valo tähtien lankeaa. Sydämessään voima kuin heleä nauru Joka kantaa maailmain taa. Aikojen saattoon tuulen tytär Laulaa

(Instrumental) Kotini tuulen, kotini aaltojen, Toi kaiho minut takaisin. Lämmöllä tervehdit matkaajaa Joka sinun laulusi laulaa. On kotini näillä rannoilla, Kotini tuulen, kotini aaltojen. English translation: My home of the wind, my home of the wave

[alkusoitto] Tuhannen vuotta olemme kulkeneet Eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! Edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin. [jumalten kaupunki] Tuon laakson pohjalla Taivaiden tornien ympäröimänä. Joet vilkkaat risteävät Aikaa ammoist

Kulkija rauhaa etsien Kynsistä petojen haavoja sain Katveeseen, suojaan metsien Kiirii laulu isien kaikuna ain Laulu isien kaikuna ain Taistelun huuru verinen Ovilla kolkuttaa seuraten vain Rannoille, yli vesien Kiirii laulu isien kaikuna ain Laulu i

Moonsorrow - Tulimyrsky "Muistan, kuinka katsoin sinä yönä ulos ikkunasta Meri oli tyyni, ja taivaan tähtiä peitti ohut, harsomainen sumu. Ranta oli hiljaisempi kuin koskaan, mutta minä en saanut unta. Katselin lintujen värisevän oksillaan; ihmetteli

Jo pimeys saa | Laskeutuu kuolleiden maahan | Alas taivas painaa päämme | Hävityksen silmiltä piilottaa | Yksin yöstä kurkotan valoon | Sen halki huudan: päästäkää minut! | Ei kukaan sanaakaan sano | Tuskin vaipuu uneen | On kajo poissa palavan maail

Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille. Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika - puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä. (voittajansa) Korvansa kavaluudelle ymmärtämättömät antoivat

"Aurinko ja kuu. Syttyneet kaukana sieltä missä lehväin suoja yllein kumartuu. Kai vuosia olen jo kulkenut muassa metsien kansojen. Olen oppinut viisautta susilta ja nukkunut karhujen kanssa. Yhtään ihmistä en ole kohdannut, kylänkään liepeille sattu

Kuolleille kirjoitan nämä sanat. Kuulen pimeydessä huutonne, näen valossa hahmonne. Niin monta teistä jouduin hautaamaan ja maasta kaivamaan. Juoksen kohti tuntematonta. Ehkä kohtaan vielä jonkun teistä, vaikka tiedän että matkamme on päättynyt. Kuul